Raita huivi

Tämän huivin olen aloittanut varmaan yli vuosi sitten tekemään miehelleni. Kesken teon minulta loppui kuitenkin lanka, enkä löytänyt lisää samaa lankaa mistään. Tämä työ on siitä asti pyörinyt milloin missäkin nurkassa. Kunnes vihdoin ja viimein ihan sattumalta satuin löytämään samaa lankaa. Kempeleeseen on vasta tullut uusi käsityökauppa nimeltään elävä lankakori. Ja sieltähän sitä sitten löytyi. Mukaani tarttui myös ihanaa katian darling lankaa, josta minulla on tarkoitus jouluksi kutoa lämpimät sukat pienemmälle kummipojalleni.

Huivi on tehty joustin neuleella kaksi oikein yksi nurin. Tein sen katian cap langasta. Mukavan paksua ja pehmeää lankaa. Tällä huivilla pitäisi tareta kovallakin pakkasella.

Onnea voittajalle !!

Nyt on arvonta suoritettu kaikkien osallistujien kesken. Kiitos kaikille osallistujille. Meillä arpojana otoimi täysin lahjomaton Pupu ja virallisena valvojana toimi Tossu. Joten voitte luottaa, ettei vilppiä tapahtunut.

Ensin laitoin kuppiin kaikkien osallistujien nimet ja sekoitin hyvin.

Jonka jälkeen kaadoin lipukkeet lattialle ja kuten kuvassa näkyy Pupu on jo rientämässä paikalle arpomaan voittajaa.

Pupu valitsi voittajan arpalapun silmän räpäyksessä.

Tossu vahti kokoajan tarkkana, ettei mitään huijausta pääse tapahtumaan.

 Ja tässä nyt on voittaja lipuke. Onnea Sannalle kovasti !

ARVONTA

Ihan yllätyin kun tässä laskin kauanko olen tätä blogia pitänyt ja tajusin että ihan kohta tulee puoli vuotta täyteen ! Joten sen kunniaksi ajattelin järjestää pienen arvonnan teille lukijoilleni <3
Koska syksy lähestyy uhkaavasti ajattelin laittaa arvontaa nämä pöllöräpikkäät jonkun lukijan käsiä lämmittämään. Mikäli kiinostus heräsi arvontaan voit osallistua kommentoimalla tähän postaukseen oman nimesi. Kisaan ehdit osallistua 15.8 saakka. 16.8 ilmoitetaan voittaja tässä blogissa, jonka jälkeen voittajalla on kaksi viikkoa aikaa lähettää minulle yhteistiedot sähköpostiin, jotta saan palkinnon perille. Mikäli voittajasta ei kuulu mitään laitetaan räpikkäät uudelleen arvontaan.

Tsää vielä lähikuvaa pöllöstä.

Sadepilviä näkyvissä

 Sadepilviä on ollut näkyvissä koko kesän suorastaan. Googlettamalla löysin netistä vaikka minkälaisia ihania pilviä, mitä ihmiset olivat tehneet polymerclaysta. Päätin itsellekki tehdä omannäköisen pilviystävän kaulaan roikkumaan. Tähän olisi kiva tehdä myös korvakorut samaan sarjaan, mutta ne saavat vielä odottaa seuraavaa kertaa.

Samalla kun viimeistelin pilven tein myös Jannen tekemät polymerclay korut valmiiksi, jotka tuli  yksi päivä tässä askarreltua polymerclaylla hänen kanssaan. Hän teki minulle pienen Pupun ja Tossun. (Kyllä toisen kanini nimi on Pupu.) Rakastan Thomas sabon koruja ja siitä inspiraatiota saaneena toteutin tämän rannekorun.  Rannekorun tein paksusta ketjusta, johon lisäsin pienen renkaan, johon voi laittaa papukaijalukolla nämä ystävykset roikkumaan. Lisäksi Janne teki pienen ketun, jonka voi myös laittaa rannekoruun roikkumaan.

Tässä on ensin Jannen näkemys Pupusta ja Tossusta.

Ja tässä taas kuvaa miltä nämä toverukset tosi elämässä näyttävät.

Ja vielä kuva herra ketusta <3

Riisikakku

Uutta yritystä polymerclayn muotoilun parissa. Ja jälleen kerran kompastuin ensin siihen, että lähdin kokeilemaan jotain liian vaikeaa niin kuin taitoni oli hurjasti kasvaneet yhden muotoilu kerran jälkeen -.-. Joten taas otin takapakkia ja lähdin kokeilemaan jotain helpompaa. Ja nyt tuloksena syntyi riisikakut. Nämä pikkuiset riisikakut menevätkin ystävälleni syntymäpäivälahjaksi <3

mustekala korvakorut

Nyt piti lähteä ihan jotain uutta kokeilemaan, kuin puikkojen heilutusta. Animeconissa törmäsin polymerclayhin ja googlattuani mitä kaikkea ihanaa siitä voi tehdä olin aivan myyty ja oli pakko laitta itselle tilaukseen. Vaikka itse polymerclay on helppoa muovailtavaa, niin tämä lopputulos vaati useamman yrityksen. Ensin yritin tehdä kettua, joka noh ei näyttänyt yhtään ketulta ja kaiken lisäksi huomasin ettei minulla oikein ollut kaikkia tarvittavia työvälineitä (saati taitoa). Joten otin vähän askelta taakse päin, katsoin youtubesta opetusvideota ja päädyin tähän yksinkertaiseen mustekala malliin, joka vaati lähinnä pallon pyöritys taitoa.

Animecon 2015

Tänä vuonna olin toista kertaa Animeconissa ja päätin tällä kertaa itsekin pukeutua. Vaikka sukkapuikot ja virkkuukoukku pysyykin aika hyvin mulla hyppysissä, niin ompelukoneen käyttö ja kaavojen piirtäminen tuottaa paljon ongelmia. Mutta minun onneksi äitini on ammattilainen ompelukoneen kanssa, vaikka hänellä taas vastaavasti ei oikein pysy puikot kädessä ja langat on solmussa. Eli meillä työnjako on se, että äiti ompelee minulle ja minä kudon hänelle. Ja nyt elämäni ensimmäistä kertaa isänikin osallistui tähän käsityö projektiin! Itse mekon minä selitin äidilleni millaisen haluan ja äitini piirsi siihen kaavat ja ompeli. (Kyllä hän on niin taitava, että minun selitysten perusteella osaa tehdä juuri semmoisen vaatteen kuin haluan!) Korvat ommeltiin yhdessä äidin kanssa. Lopuksi kiinnitin ne pantaan kiini. Sateenkaari legginssit onkin sitte isäni ja minun käsi alaa. Voin kertoa, että ei varmasti mistään koko Oulusta löytynyt sateenkaaren värisiä legginsejä, saati edes kangasta. Joten isäni kanssa sekoltelttin kangasvärit ja maalattiin sateenkaari valkoisiin legginseihin.

Ja lopuksi vielä linkki videoon mitä esitin jos jollekkin ei kuvasta selvinnyt.