Sadepilviä näkyvissä

 Sadepilviä on ollut näkyvissä koko kesän suorastaan. Googlettamalla löysin netistä vaikka minkälaisia ihania pilviä, mitä ihmiset olivat tehneet polymerclaysta. Päätin itsellekki tehdä omannäköisen pilviystävän kaulaan roikkumaan. Tähän olisi kiva tehdä myös korvakorut samaan sarjaan, mutta ne saavat vielä odottaa seuraavaa kertaa.

Samalla kun viimeistelin pilven tein myös Jannen tekemät polymerclay korut valmiiksi, jotka tuli  yksi päivä tässä askarreltua polymerclaylla hänen kanssaan. Hän teki minulle pienen Pupun ja Tossun. (Kyllä toisen kanini nimi on Pupu.) Rakastan Thomas sabon koruja ja siitä inspiraatiota saaneena toteutin tämän rannekorun.  Rannekorun tein paksusta ketjusta, johon lisäsin pienen renkaan, johon voi laittaa papukaijalukolla nämä ystävykset roikkumaan. Lisäksi Janne teki pienen ketun, jonka voi myös laittaa rannekoruun roikkumaan.

Tässä on ensin Jannen näkemys Pupusta ja Tossusta.

Ja tässä taas kuvaa miltä nämä toverukset tosi elämässä näyttävät.

Ja vielä kuva herra ketusta <3

Riisikakku

Uutta yritystä polymerclayn muotoilun parissa. Ja jälleen kerran kompastuin ensin siihen, että lähdin kokeilemaan jotain liian vaikeaa niin kuin taitoni oli hurjasti kasvaneet yhden muotoilu kerran jälkeen -.-. Joten taas otin takapakkia ja lähdin kokeilemaan jotain helpompaa. Ja nyt tuloksena syntyi riisikakut. Nämä pikkuiset riisikakut menevätkin ystävälleni syntymäpäivälahjaksi <3

mustekala korvakorut

Nyt piti lähteä ihan jotain uutta kokeilemaan, kuin puikkojen heilutusta. Animeconissa törmäsin polymerclayhin ja googlattuani mitä kaikkea ihanaa siitä voi tehdä olin aivan myyty ja oli pakko laitta itselle tilaukseen. Vaikka itse polymerclay on helppoa muovailtavaa, niin tämä lopputulos vaati useamman yrityksen. Ensin yritin tehdä kettua, joka noh ei näyttänyt yhtään ketulta ja kaiken lisäksi huomasin ettei minulla oikein ollut kaikkia tarvittavia työvälineitä (saati taitoa). Joten otin vähän askelta taakse päin, katsoin youtubesta opetusvideota ja päädyin tähän yksinkertaiseen mustekala malliin, joka vaati lähinnä pallon pyöritys taitoa.

Animecon 2015

Tänä vuonna olin toista kertaa Animeconissa ja päätin tällä kertaa itsekin pukeutua. Vaikka sukkapuikot ja virkkuukoukku pysyykin aika hyvin mulla hyppysissä, niin ompelukoneen käyttö ja kaavojen piirtäminen tuottaa paljon ongelmia. Mutta minun onneksi äitini on ammattilainen ompelukoneen kanssa, vaikka hänellä taas vastaavasti ei oikein pysy puikot kädessä ja langat on solmussa. Eli meillä työnjako on se, että äiti ompelee minulle ja minä kudon hänelle. Ja nyt elämäni ensimmäistä kertaa isänikin osallistui tähän käsityö projektiin! Itse mekon minä selitin äidilleni millaisen haluan ja äitini piirsi siihen kaavat ja ompeli. (Kyllä hän on niin taitava, että minun selitysten perusteella osaa tehdä juuri semmoisen vaatteen kuin haluan!) Korvat ommeltiin yhdessä äidin kanssa. Lopuksi kiinnitin ne pantaan kiini. Sateenkaari legginssit onkin sitte isäni ja minun käsi alaa. Voin kertoa, että ei varmasti mistään koko Oulusta löytynyt sateenkaaren värisiä legginsejä, saati edes kangasta. Joten isäni kanssa sekoltelttin kangasvärit ja maalattiin sateenkaari valkoisiin legginseihin.

Ja lopuksi vielä linkki videoon mitä esitin jos jollekkin ei kuvasta selvinnyt.

Nipsukukka laukku

Nyt kun on loma säät olleet sitä luokkaa, että jos jotain hyvää loma säistä pitää sanoa, niin ainakin on ollut hyvä sää pelata ja neuloa. Enimmäkseen lomalla olenkin tehnyt nyt pöllö laukkuja ja niitä olisi vielä muutama jonossa tilauksessa. Mutta koska alkoi tuntumaan jo, että pöllöt pyörii ihan silmissä, niin piti pienenä väliaika työnä tehdä jotain muutakin. Ja aikani nipsuja pyöriteltyäni lopputulos on tässä.

Laukku on tehty ihan tavallisista kukkanipsuista, jotka on vaan ommeltu yhteen. Nipsukukkiiin löytyy netistä hyviä ohjeita.

Kettukarkki sukat

Tässä vielä yhdet villasukat tälle kesälle. Tapani mukaisesti tulen näissä villityksissä auttamattomasti aina myöhässä. Blogini on kaikkea muuta kuin ajanhermoilla seilaava, mutta ainakin se on minun näköinen. Ihastuin tähän ihanaan kettukarkki sukkamalliiin oiko päätä sen nähdessäni. Kyseisin kettumallin sain töissäni eräältä asiakkaalta, kiitos siis hänelle. Nyt lankaakin on varattu sen verran, että olisi tarkoituksena tehdä useampi pari joulupukin konttiin. Nimittäin omille mummuille, sekä mieheni mummulle. Tämä tässä on harjoitus pari, jonka totesin olevan liian pieni mummujen jalkaan ja nämä saakin sitten jäädä minun varpaita lämmittämään.

Jaloviina villasukat

Kesä on meillä kylmä, mutta onneksi villasukka on lämmin. Ja jallu lämmittää myös sisältäpäin. Alkanut kesä ei ole hidastanut villasukkien kutomista minun kohdalla. Pöllöjäki on tullut jo usempi valmiina lentämään uusiin kotiin. Tämä sukka pyyntö tuli työkaveriltani. Mallia tähän sukkaan otin jallupiposta jonka kuvan löysin netistä.